Arkistot: Blogit

”Mistä sinä unelmoit?”, vieras nainen kysyy luokan edessä ja vaatii kaikkia toteuttamaan rohkeasti omia unelmiaan. Tekisi mieli nousta ylös ja huutaa: ”Entä jos ei ole unelmia? Entä jos ei kiinnosta?!” Sen sijaan istun hiljaa ja pohdin, että taas minulta vaaditaan jotain, mihin en pysty.

Siinä missä ennen opiskeltiin yksi ammatti ja lopulta jäätiin muutama saman firman kultakello taskussa eläkkeelle, tulevaisuudessa vaihdetaan työpaikkaa ja koko alaa useaan otteeseen.

Siinä missä ennen opiskeltiin yksi ammatti ja lopulta jäätiin muutama saman firman kultakello taskussa eläkkeelle, tulevaisuudessa vaihdetaan työpaikkaa ja koko alaa useaan otteeseen.

Tiedätkö sen ulkopuolisuuden tunteen, kun osallistut etäpalaveriin rätisevän äänen ja pätkivän kuvan kanssa? Lauseet ovat katkonaisia, et kuule välikommentteja ja katselet kuvaa puolikkaista ihmisistä kokouspöydän äärellä. Tunnetko itsesi täysivaltaiseksi osallistujaksi kyseisessä kokouksessa?

Tänään vietetään kansallista etätyöpäivää. Ironista kyllä, kirjoitan tätä tekstiä työpöytäni ääressä toimistollamme. Etätyön tekemisen ei pitäisi olla nykypäivän työelämässä kiinni teemapäivistä, vaan luonnollinen osa joustavaa ja sitä kautta tehokasta työntekoa. Pidän etätyöpäivän, kun työni sitä vaativat.

Yhä useampi organisaatio toivoo työntekijöiltään Twitterin käyttötaitoa ja yhä useammassa viestinnän työpaikkailmoituksessa viestijän perustaitoihin odotetaan kuuluvan twiittaaminen. Mistä sitten lähteä liikkeelle, jos Twitter on vielä toiminta-alueena täysin tuntematon?

Yhä useampi organisaatio toivoo työntekijöiltään Twitterin käyttötaitoa ja yhä useammassa viestinnän työpaikkailmoituksessa viestijän perustaitoihin odotetaan kuuluvan twiittaaminen. Mistä sitten lähteä liikkeelle, jos Twitter on vielä toiminta-alueena täysin tuntematon?

TAT toteuttaa unelmointikampanja Rohkeaa Suomea. Rohkea Suomi kiertää syksyn 2015 aikana noin 40 toisen ja korkea-asteen oppilaitosta ympäri Suomen kehottaen oppilaita uskomaan unelmiinsa, toteuttamaan niitä ja siten löytämään kutsumusammattinsa.

Kävin 2000-luvun taitteessa Rauman yhteislyseon lukiota. Koin valtavaa painetta oppia erinomaiseksi kirjoittajaksi, sillä perheessäni oli jo yksi kirjailija. Olin keskinkertainen tarinankertoja enkä saanut aineista juuri kahdeksaa parempaa arvosanaa. Lukiossa kohtasin äidinkielen opettaja Aulis Tuunan.