/ Blogi

Ujo nuori, työelämä tarvitsee sinua

”Mistä sinä unelmoit?”, vieras nainen kysyy luokan edessä ja vaatii kaikkia toteuttamaan rohkeasti omia unelmiaan. Tekisi mieli nousta ylös ja huutaa: ”Entä jos ei ole unelmia? Entä jos ei kiinnosta?!” Sen sijaan istun hiljaa ja pohdin, että taas minulta vaaditaan jotain, mihin en pysty.

”Mistä sinä unelmoit?”, vieras nainen kysyy luokan edessä ja vaatii kaikkia toteuttamaan rohkeasti omia unelmiaan. Tekisi mieli nousta ylös ja huutaa: ”Entä jos ei ole unelmia? Entä jos ei kiinnosta?!” Sen sijaan istun hiljaa ja pohdin, että taas minulta vaaditaan jotain, mihin en pysty.

Tämä on monelle nuorelle tuttu tunne – minua vaaditaan olemaan jotain muuta, mitä oikeasti olen. Olen ujo, introvertti, arka – siis hylkiö. Tai näin minun annetaan ymmärtää, sillä nykypäivänä kaikkienhan tulee olla rohkeita, räväköitä, jopa aavistuksen röyhkeitä. Vai pitääkö?

Introvertti työntekijä on työpaikan luottohenkilö

Introvertit ovat usein kuitenkin itsenäisiä ja tehokkaita työntekijöitä. Tämä käy ilmi Anni Tikkasen viime vuonna ilmestyneestä Pro gradu -tutkielmasta. Tikkanen tutki Jyväskylän yliopistossa introverttien tapaa olla työelämässä.

Introvertti ei pidä itsestään ääntä, mutta suorittaa vaaditut tehtävät varmasti ja huolellisesti. Introvertti on työpaikan havainnoija ja kuuntelija, johon muut työntekijät tukeutuvat ja esimiehet luottavat. Tutkielmasta käy ilmi, että toimiva työyhteisö tarvitsee sopivassa suhteessa sekä introvertteja että ekstroverttejä.

Kun arka nuori löytää paikkansa työelämässä

Minä, Ida-Maria, syyllistyn myös tämän rohkeuden ideologian vahvistamiseen. Tuotan TATin Kun koulu loppuu -kiertuetta ja tapaan joka viikko satoja nuoria. Minä olen se vieras nainen luokan edessä, joka vaatii kaikkia toteuttamaan rohkeasti unelmiaan. Olenko unohtanut, millainen olin itse nuorena? Arka ja ujo. Iän ja työkokemusten myötä minusta muovautui rohkeampi, itsevarmempi ja juurikin, hieman röyhkeä. Mutta sisimmissäni, siellä olen yhä se arka ja ujo, hakemassa muiden hyväksyntää.

Sain hiljattain oppia kantapään kautta, miten minunkin tulisi olla ymmärtäväisempi ihmisen moninaisille luonteenpiirteille ja muistaa oma nuoruuteni kohdatessani muita nuoria. Helmikuun puolivälissä vierailin Espoossa Omnian ammattiopistolla, jossa eräs nuori mies lähestyi minua tilaisuuden jälkeen. ”Mitä voin kirjoittaa työhakemukseen, jos olen ujo, masentunut ja tuntuu, että varsinkaan kesätyöllä ei ole mitään merkitystä?” hän kysyi. Hetken jouduin keräämään itseäni ja pohtimaan vastausta. Lopulta sanoin: ”Ymmärrän. Rohkeasti vain!” Ja niin nuori mies poistui tilanteesta yhä alakuloisempana ja minä jäin pohtimaan, mikä meni pieleen.

Tilanne jäi kalvamaan mieltäni ja olen yrittänyt jälkikäteen pohtia, mitä minun olisi pitänyt vastata. Niinpä vastaan nyt sinulle uudestaan. Toivottavasti kuulet tämän!

Hei sinä upea tyyppi! Minä ymmärrän sinua ja arvaa mitä? Sinä saat olla juuri sellainen kuin olet. Olet sitten introvertti tai ekstrovertti. Ole juuri sellainen ihana sinä, mikä olet tähänkin asti ollut. Usko minua, tulee vielä hetki, jolloin olet osa työyhteisöä juuri omana itsenäsi ja sinua kunnioitetaan sinuna. Olet hyvä kuuntelija, harkitseva ja empaattinen. Keskityt olennaiseen ja keskität energiasi tekemiseen. Sinusta voisi tulla myös loistava pomo! Malttaisit todella kuunnella työntekijöitäsi, ymmärtäisit heidän tunteitaan. Osaisit pysähtyä arvostamaan muita ympärilläsi. Olet upea. Tulet löytämään vielä paikkasi elämässä. Kaikkea hyvää! t. Ida-Maria

Ida-Maria Bergman

Kirjoittaja on nuorten maailmasta viestivä piilo-introvertti, joka nauttii hiljaisuudesta ja puhumattomuudesta.