Aivotutkimuksen oivalluksia voi hyödyntää opetuksessa ja vapaa-ajalla
Aivojen toimintaan erikoistuneet tutkijat puurtavat oppimismekanismien ja oppimista edesauttavien elementtien kartoittamisessa jatkuvasti, ja uutta tietoa kertyy pala palalta. Mikäli tuoretta tutkimustietoa haluaa hyödyntää koulussa heti, jää vastuu pitkälti opetusalan ammattilaisille. Opettajan perehtyneisyys ja kiinnostus ovat ratkaisevia tekijöitä, kun puhutaan erilaisten oppimista tukevien keinojen tuomisesta käytännön tasolle.
Lähes jokaisen opiskelevan nuoren arjessa korostuu aivotutkimuksen kannalta kolme asiaa, joita voidaan kutsua oppimisen peruspilareiksi. Niitä ovat liikunta, musiikki ja uni. Omaa oppimista voi edesauttaa helposti, kun perehtyy näiden kolmen vaikuttavuuteen ja ottaa käytännöt rutiininomaiseksi osaksi omaa elämää.
Aktiivisuus ja liikunnallisuus eivät ole synonyymeja
Jyväskylän yliopiston akatemiatutkija Miriam Nokian mukaan ihminen pystyy parantamaan omaa oppimistaan harrastamalla säännöllisesti esimerkiksi hölkkäämisen kaltaista aerobista liikuntaa. Aerobinen liikunta edesauttaa aivojen hippokampuksessa tapahtuvaa neurogeneesiä, eli uusien hermosolujen muodostumista. Tämä puolestaan vaikuttaa positiivisesti oppimiseen.
Liikunnalla on myös vireystilan kannalta ratkaiseva merkitys oppimiselle. Liikunta opiskelun aikana tai opiskelujaksojen välissä pitää kehon aktiivisena. Aktiivisen kehon vireystila puolestaan pysyy pidempään yllä, mikä parantaa oppimista. Tällaista liikkumiseen liittyvää tietoa hyödynnetään jo nyt kouluissa, etenkin alemmilla luokilla.
Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, mitä kouluissa tehdään aktiivisuuden edistämiseksi. Liikunnallisuus ja aktiivisuus eivät ole synonyymeja, vaan aktivoivalla liikkunnalla tarkoitetaan kevyttä liikuntaa, taukojumppaa tai esimerkiksi erilaisia leikkejä ja pelejä. Tekemisen tulee ensisijaisesti olla mielekästä ja osallistavaa, kaikkia aktivoivaa toimintaa, ei tavoitteellista tai kilpailevaa.
Luovuus ja harrastukset oppimisen tukena
”Minulla ei ole matemaattista hahmotuskykyä”, sanoo oppilas. Koulumaailmassa pyritään tietoisesti eroon lahjakkuusajattelusta. Lahjakkuusajattelussa tekemistä leimaa epäonnistumisen pelko, joka voi pahimmillaan estää oppilasta tarttumasta haastaviin tehtäviin. Tällaisen negatiivisen ennakoinnin ehkäisemiseksi nuorta tulisi kannustaa kokeilemaan itseä kiinnostavia asioita, kuten erilaisia harrastuslajeja, joissa sisäistettyjä oppimisprosesseja voidaan myöhemmin hyödyntää kouluoppimisen tukena.
Musiikkiharrastus on hyvä esimerkki lajista, jossa korostuu harjoittelun merkitys ja oppimisen kannalta tärkeät prosessit. Kun nuori pääsee harjoittelemaan esimerkiksi muistamiseen, kokonaisuuksien hahmottamiseen ja kuullun imitoimiseen liittyviä taitojaan harrastuksensa parissa, osaa hän hyödyntää niitä paremmin myös muissa oppimistilanteissa.
Koulun taito- ja taideaineet mahdollistavat usein oppimiskokemuksia erilaisissa, rennoissa ja positiivisissa ympäristöissä, joissa korostuu myös oppimisen sosiaalisuus. On tärkeää pitää taideaineiden osallistumiskynnys matalana, jotta kaikki oppilaat voivat osallistua luovaan tekemiseen. Tärkeintä ei ole lopputuote, vaan luova prosessi, jossa ihminen voi kokea tekevänsä itse ja onnistuvansa.
Unen uudet ongelmallisuudet
Oppiminen on mahdotonta ilman riittävää määrää laadukasta unta, sillä aivot jäsentävät päivällä opittua nukkuessasi. Unta tarvitaan myös vireystilan ylläpitoon koulunpäivän ajaksi. Mitä opettaja voi tehdä edistääkseen oppilaidensa unta?
Nuoret kannattaa perehdyttää unihygienian perusteisiin. Makuuhuoneen lämpötila, huoneen riittävä pimennys ja itsensä rauhoittaminen ovat tärkeitä matalan kynnyksen keinoja, joilla omaa unta saa parannettua. Lisäksi opettaja voi kertoa unen laadun merkityksestä ja unirytmin hyödyistä.
Itsensä rauhoittamisen rooli iltaisin on korostunut entisestään, kun nuoret törmäävät älylaitteiden kanssa uudenlaisiin sosiaalisiin ongelmiin: nukkumaan voi olla vaikea mennä, jos näkee kaikkien ystävien olevan online. Lisäksi älypuhelinten taustavalo on niin sanottua sinistä valoa, jonka aivot tulkitsevat piristäväksi päivänvaloksi. Kännykän ruudun tuijottelu kannattaa siksi lopettaa hyvissä ajoin ennen sänkyyn menoa.
Koska uneen liittyvät vaikeudet, tai niiden puute, ovat sekä yksilöllisiä että henkilökohtaisia asioita, kannattaa unen saannista puhuttaessa korostaa itsetuntemuksen tärkeyttä. Kun nuoret oppivat tunnistamaan, mitkä asiat haittaavat ja mitkä parantavat heidän untaan, oppivat he ajan kanssa myös toimimaan omien tarpeidensa mukaisesti. Kun tarpeet on tunnistettu, tulisi nuorelle tarjota keinoja, tietoja ja kannustusta uniongelmien ratkaisemiseksi.
Artikkelin tiedot kerättiin Cicero Learning -verkoston Hyvän oppimisen iltapäivässä asiantuntijapuheenvuoroista ja keskusteluista maaliskuussa 2018.
Tutustu lisää:
- Aivotutkija Minna Huotilaisen haastattelu ”Mistä aivot tykkää ja mistä ei?”
Kuva: 123rf.com