
Lukion jälkeen kuopiolainen Siiri Markkanen ei ollut vielä päättänyt jatkosuunnitelmistaan. Varmaa oli ainakin se, että kielipää pelasi: Markkanen oli lukenut pitkän ranskan lisäksi lyhyinä kielinä ruotsia ja espanjaa. Sitten vanhempi sisko ehdotti ohimennen, että mitä jos hakisit Hankeniin, ruotsinkieliseen kauppakorkeakouluun?
“Sanoin, että ihan pystyyn kuollut idea, kun eihän kukaan Kuopiossa puhu ruotsia. Se kuulosti niin hullulta ajatukselta, että rupesin googlaamaan juttuja, ja siitä se jäi mieleen”, Markkanen naurahtaa.
Ei aikaakaan, kun Markkanen muutti Helsinkiin ja ilmoittautui valmennuskurssille. Siitä alkoi todellinen pänttäys kohti kauppatieteen opintoja – paitsi, että itse kieli piti opetella ensin. Kaikessa oli käytännössä kaksinkertainen homma. Ensin tuli kääntää ruotsinkielinen kauppatieteen käsite suomeksi, sitten vielä ymmärtää sen merkitys.
“Se lähti älyttömästä ideasta, mutta kun meni syvemmälle ja syvemmälle, niin ei enää halunnut antaa periksi. Olen luonteeltani sellainen, että jos saan kerran idean, niin en enää osaa päästää irti.”
Kolmas kerta toden sanoi
Ensimmäisenä hakuvuonna Markkasen matka pysähtyi kielikokeeseen, toisena vuonna puolestaan itse pääsykoe jäi kolmesta pisteestä vajaaksi.
“Alkoi ärsyttämään niin paljon, että päätin meneväni kolmannella kerralla sisään vaikka mikä olisi. Ja kun kaikki materiaalit oli ruotsiksi, ei ollut mitään järkeä vaihtaa ja lukea samoja suomeksi.”
Opintojen alussa Markkanen sai onnekseen huomata, että kova pänttäys ja valmennuskurssit olivat kantaneet hedelmää, eikä ruotsin kielellä opiskelu tuottanutkaan juuri vaikeuksia. Ensimmäisen vuoden opinnot myös perustuivat pitkälti pääsykoemateriaaleihin, joten Markkanen sai nopeasti juonesta kiinni.
“Siitä se helpottui kokoajan, kun työnsi itseään epämukavuusalueelle”
Enemmän haasteita tuli vastaan luentosalien ulkopuolella. Monet suomenruotsalaiset opiskelukaverit olivat käyneet samoja ruotsinkielisiä lukioita ja pyörineet samoissa piireissä pitkään.
“Opiskelijabileissä tuli tilanteita, että halusi sanoa jotain, mutta juttu oli jo mennyt ohi, kun sai avattua suun. Mutta siitä se helpottui nopeasti, kun vain työnsi itseään epämukavuusalueelle”, Markkanen muistaa.
Markkanen kannustaa suomenkielisiä opiskelijoita oma-aloitteisuuteen. Varsinkin ensimmäisen vuoden fuksitapahtumiin kannattaa osallistua, koska sitä kautta löytyy kavereita, ja myös kieli treenaantuu uudella tavalla. Alkuvaikeuksien jälkeen kielellinen epävarmuus unohtuu yllättävän nopeasti.
“Vasta monen vuoden jälkeenkin on tullut tilanteita, että ‘aijaa säkin oot suomenkielinen’, kun olemme jutelleet kurssikaverin kanssa aina ruotsiksi. Hankenissa on erilaisista taustoista porukkaa, eikä nimistäkään voi päätellä mitään.”
Kaksikielisyys on mieletön valtti
Markkanen suuntautui opinnoissaan rahoitusalalle ja aloitti kolmantena vuonna opintojen lomassa työt Aktia Pankissa, jossa hän työskentelee edelleen. Äidinkielenään suomea puhuville hän suosittelee ruotsinkielisiä opintoja varsinkin siksi, että se avaa työelämässä valtavasti ovia.
“Minulle on iso etu, että pääsee operoimaan kahdella kielellä. On mieletön valtti, kun pääsee käyttämään ruotsia työssään ja kertomaan kuitenkin, ettei tämä itse asiassa olekaan oma äidinkieli, vaan suomi.”
Markkanen arvioi, että suomenkielisten määrä on Hankenissa kasvussa, ja että kynnys opiskella muulla kuin omalla äidinkielellä on matalampi kuin ennen. Ruotsinkieliseen korkeakouluun hakeville Markkanen suosittelee valmennuskurssia. Siellä pääsee osallistumaan keskusteluihin ruotsiksi ja tutustumaan samalla muihin hakijoihin.
“Olen erittäin tyytyväinen, että uskalsin lähteä tähän. Se vaatii astumaan ulos mukavuusalueelta, mutta kehittää paljon myös ihmisenä.“