
– Jokainen, jolla on somessa yksikin seuraaja, on periaatteessa vaikuttaja, toteaa bloggaaja Jenni Rotonen.
Jennille itselleen vaikuttaminen on työtä. Hänen Pupulandia-blogillaan on yli 50 000 seuraajaa sekä liuta yhteistyökumppaneita. Jos Jenni kirjoittaa positiiviseen sävyyn esimerkiksi uudesta tuotteesta, saattaa hylly joskus kaupassa tyhjentyä alta aikayksikön.
Vaikuttajana bloggaaja ei kuitenkaan itseään esittele.
– Olisi hieman liikaa kätellessä sanoa, että hei mä oon Jenni, mä oon vaikuttaja, hän nauraa ja kertoo ajattelevansa itseään enemmän bloggaajana, joka tuottaa sisältöä itselleen mielekkäistä aiheista.
– Tiedostan kyllä, että voin vaikuttaa ihmisten ajatuksiin. Mutta vaikuttaminen ja julkisuus eivät ole minulle syitä tehdä tätä.
– Mietin, miten voisin blogini avulla esimerkiksi tukea ja auttaa ihmisiä, tai lisätä tietoutta tärkeistä asioista.
Yhden naisen mediatalo
Opiskelijavaihdon aikana Brysselissä Jenni kaipasi äidinkieltään, ja hakeutui netissä suomenkielisten muotiblogien äärelle. Elettiin vuotta 2007.
– Ne oli tosi kivoja. Aloin miettiä, mistä itse kirjoittaisin jos pitäisin blogia, hän muistelee.
Pian aiheita oli kertynyt pitkä lista ja Jenni perusti oman blogin, jonka nimesi päähänpistosta Pupulandiaksi.
– En ajatellut, että nimi jäisi elämään – puhumattakaan siitä, että blogista tulisi kokopäivätyö, hän sanoo.
Bloggaajien kasvavasta ammattikunnasta huolimatta moni ei edelleenkään miellä sitä oikeaksi työksi. Täysipäiväinen sisällöntuotanto vaatii kuitenkin paljon.
– Kirjoitan, kuvaan, editoin ja suunnittelen tulevaa, ylläpidän yhteyksiä ja verkostoidun, Jenni listaa.
– Voisi sanoa, että olen yhden naisen mediatalo. Eli arkisemmin yrittäjä, joka on vastuussa omasta tuloksestaan, hän kuvailee.
Työn näennäinen vapaus on kaksiteräinen miekka.
– Se, että saan itse päättää työaikani kuulostaa hienolta, mutta johtaa usein siihen, että en ole ikinä kunnolla vapaalla.
Alavalinnan vaikeus
Jenni syntyi Oulussa, mutta ehti ennen muuttoa Helsinkiin asua vähän joka puolella.
– En ole kotoisin oikein mistään, hän nauraa.
– Mutta nykyään koen Helsingin kodikseni. Olen asunut täällä yli kymmenen vuotta. Se on yhtäjaksoisesti pidempään, kuin missään muualla koko elämäni aikana.
Oman paikan löytäminen ei ole ollut yksinkertaista. Abikeväänä Jenni ei vielä tiennyt, mitä ja minne olisi halunnut lähteä opiskelemaan. Alavalinta tuntui vaikealta, eikä Jenni kokenut omaavansa selkeää vahvuutta, joka olisi näyttänyt suuntaa.
– Olin kaikessa vähän hyvä, mutta en missään paras, hän kiteyttää.
Nuori nainen oli kiinnostunut niin kielistä, kirjoittamisesta kuin psykologiastakin. Jossain kohtaa mielessä vilahti opiskelu kauppakorkeakoulussa ja pitkään hän pohti myös opettajaopintoja.
– Isäni totesi lopulta, että tyttäreni, mieti järjellä: et ole opettaja-ainesta. Enkä varmaan olisi ollutkaan, nauraa Jenni.
Puheliaan, luovan, kielellisesti lahjakkaan ja innokkaasti kirjoittavan Jennin äidiltä tuli lopulta ratkaiseva ehdotus.
– Äiti kysyi, että mites tällainen ala kuin viestintä. Kiinnostuin heti, ja päädyin hakemaan puheviestinnän laitokselle Jyväskylään.
Ratkaisevat sivuaineopinnot
Opintojen loppusuoralla Jenni löysi itsensä jälleen päämäärättömyyden tilasta. Mitä tapahtuisi maisteriksi valmistumisen jälkeen?
– Tuntui, että olin yhtä hukassa kuin lukion loppuessa sen suhteen, mitä tekisin työkseni.
Jenni avautui asiasta tädilleen. Tämä puolestaan kysyi, mikä Jenniä oikeastaan kiinnosti; mikä oli ollut opinnoissa mielenkiintoisinta? Yllättäen mieleen nousi selkeä vastaus: muun muassa skandinaavista muotoilua esitelleet sivuaineopinnot.
– Olin ottanut sen opinto-ohjelmaan lähinnä sillä ajatuksella että saisin opintopisteitä, Jenni virnistää.
– Mutta kurssi osoittautuikin mielettömän kiinnostavaksi!
Innostavasta sisällöstä huolimatta Jenni ei ollut ajatellut, että kurssi hyödyttäisi häntä mitenkään – hänhän opiskeli viestintää, eikä muotoilua.
– En ollut osannut ajatella, että viestintää tarvitaan kaikkialla. Tätini kehotti minua miettimään vaihtoehtona sitä, että hakeutuisin viestinnän tehtäviin minua kiinnostavan alan yritykseen.
Miettiminen johti siihen, että Jenni hakeutui sisällöntuotannollisiin tehtäviin muodin ja designin pariin. Tunnetta hän kuvailee ”valaistumiseksi”.
– Palaset vain loksahtivat kohdalleen. Se oli loppujen lopuksi niin yksinkertaista, että ihmettelen, miten en tajunnut sitä itse.
Työelämä tempaisi lopulta mukaansa niin, ettei Jenni ehtinyt viimeistellä maisteriopintojaan. Päivätyön ohella ylläpidetystä Pupulandia-blogista puolestaan muodostui käytännössä leipätyö vuodesta 2011 lähtien.
– Joskus olen kesken jääneitä opintoja miettinyt, mutta en usko että palaan enää papereita ainakaan puheviestinnästä hakemaan.
Hyvisten puolella
Nykyään lähes kenestä tahansa voi hyvin nopeasti tulla netissä vaikuttaja. Vaikuttaminen tuo Jennin mielestä mukanaan myös korostetun vastuun siitä, mitä julkaisee. Esimerkiksi esitetyn tiedon oikeellisuudesta tulee varmistua, eikä kirjoituksissa saa pyrkiä vahingoittamaan toisia.
– Näkyvyyttä pitäisi yrittää aina käyttää hyvään. Itse mietin, miten voisin blogini avulla esimerkiksi tukea ja auttaa ihmisiä, tai lisätä tietoutta tärkeistä asioista.
Omiksi arvoikseen Jenni listaa hyväntahtoisuuden, suvaitsevaisuuden ja vastuullisuuden.
– Inhimillisyys ja aitous ovat tärkeitä. Mietin aina esimerkiksi ennen yhteistyötä, sopiiko sisältö omiin arvoihini, hän sanoo.
Paitsi hyvä ihminen, Jenni kannustaa olemaan myös ahkera ja kunnianhimoinen. Muuten on hänen mielestään vaikea päästä mihinkään.
– Vaikka minulla ei aina ole ollut selkeää suuntaa, olen tehnyt kovasti töitä, yrittänyt ja katsonut, mitä saan työllä aikaan ja mihin se minut vie.
Unelmien saattamisessa toteen auttaa myös periksiantamaton asenne.
– En tiedä, olisinko tässä jos en olisi saanut sitä ensimmäistä työpaikkaani, Jenni sanoo.
– Minulle sanottiin ensin, että en tullut valituksi työhön, mutta yritin uudelleen. Vaati sinnikkyyttä päästä sinne, minne halusin.
Ei siis pidä lannistua, jos tuntuu että haaveet eivät heti toteudu.
– Aina voi yrittää uudelleen.
Teksti: Elli Collan, Editointi: Ilari Äijälä, Kuva: Jani Karlsson, Viena Kangas
Kun mietit omaa tarinaa kohti unelma-ammattiasi, niin suosittelemme tutustumaan ja etsimään erilaisia uratarinoita Mille alalle sekä opiskeluvaihtoehtoja Minne opiskelemaan -sivuiltamme!
Lisää Jennin ajatuksia Pupulandia -blogissa.