
– Ajattelin, että olen oikeasti epäonnistunut, jos oppilaat eivät usko itseensä, kertoo Toivola.
Toivola käänteisti oman opetuksensa vuonna 2012. Hän oli ennen sitä jo pitkään ollut toisenlaisen oppimiskulttuurin kannalla. Kun hän lopulta käytännössä muutti opetuksensa, oli sillä merkittävät vaikutukset. Lopputuloksena moni lyhyenkin matematiikan kurssilainen alkoi odottaa tunteja ja arvosanat paranivat. Toivola oli hämmästynyt. Hän alkoi ymmärtää, että lopettaessaan opettamisen, oppilaat oppivat paremmin.
Todellisuudessa Toivola ei lopettanut opettamista, vaan tasapäistämisen ja rautalankamallien tarjoamisen. Tiedon kaatamisen sijaan Toivola keskittyi oppilaiden matemaattisen identiteetin rakentamiseen.
Nyt Toivola on tehnyt kaksi vuotta väitöskirjaa flipped learning -oppimiskulttuurista. Monilla opettajilla on käytännön kokemusta käänteisestä opetuksesta ja sen tuloksista. Toivola haluaa kaivaa esille sen teoreettiset perusteet.
Käänteiset mallit opetusta uudistamassa
Flipped learning -oppimiskulttuuri juontaa juurensa jo 1990-luvulle. Käsitteen oppi-isä, Harvardin yliopiston professori Erik Mazur, luennoi yli kymmenen vuoden ajan ennen kuin hänen radikaali ajatuksensa oppimisesta hyväksyttiin.
Opettajan ottaessa flipped learning -mallin käyttöönsä, on työyhteisöllä suuri merkitys sen onnistumisessa. Omien tapojensa muuttaminen on itsessään jo raskasta. Samalla kun kyseenalaistaa oman opetusmetodin, tulee samalla kyseenalaistaneeksi muiden. Tämä voi synnyttää ympärillä olevissa kollegoissa vastustusta.
Flipped learning -oppimiskulttuuri sekoitetaan usein flipped classroom -ajatteluun. Flipped classroom eli käänteinen luokkahuone on tuoreempi opetusmetodi. Siinä on kyse ennemmin teknisestä muutoksesta. Malli sai alkunsa opetusvideoiden teosta ja niiden tarjoamisesta oppilaille netin välityksellä.
– Vaikka opetusvideot ovat hyödyllisiä, ne eivät ole kummankaan menetelmän keskiössä. Itse asiassa vain pieni osa flipped learning -kulttuurin sisäistäneistä oppilaista haluaa katsoa opetusvideoita. Videoiden ansiosta moni opettaja kuitenkin uskaltautuu astumaan sisään käänteiseen maailmaan, kertoo Toivola.
Yhteisöllisyys voimavarana
Käänteisessä oppimisessa koko oppimiskulttuuri muuttuu, aina opettajasta luokkahuoneen tapahtumiin asti. Oppiminen tapahtuu omassa tahdissa. Opettaja ei kontrolloi oppimista siinä mielessä, onko esimerkiksi määrätyt tehtävät tehty.
Teoreettiset tutkimukset tukevat Toivolan havaintoa siitä, että oppilaat hakeutuvat työskentelemään yhteisöllisesti. Oppilaat ohjaavat toinen toistaan. Itseohjautuvuus vaatii sen, että oppija ymmärtää jotain oppimisestaan ja osaa ohjata sitä. Tarkoituksena ei siis ole ”vapaa kasvatus”, vaikka autonomia oppimisessa ymmärretään usein väärin. Opettajan ei käytä tietotaitoaan tiedon siirtämiseen, vaan ohjaamiseen siihen, miten oppia.
– Flipped learningissa ei ole kyse pelkästään siitä, että opettajasta tulee oppimisen ohjaaja. Oppilaiden on otettava sama rooli oppiakseen ohjaamaan itseään ja kuuntelemaan ohjaustaan, kertoo Toivola.
Tilaa oppimiselle
– Neljänkymmentä vuotta sitten on osoitettu, että se opetuksen taso, minkä opettaja valitsee, sopii huonosti 80 prosentille oppilaista. Silti opettajat käyttäytyvät siten, kuin luokka olisi täynnä homogeenisia oppilaita, kertoo Toivola.
Perinteisen opettamisen haasteet kumpuavat vaihtelevasta, heterogeenisesta oppilasaineksesta. Käänteisessä oppimisessa tämä nähdään voimavarana. Käänteisen oppimisen oppimiskulttuuri vaatii opettajalta suuria muutoksia omiin toimintatapoihin. Pedagogisen vapauden antaminen oppilaalle on tärkeää. Jos esimerkiksi lukiolaisen haaveena on päästä lääketieteelliseen opiskelemaan ja haluaa laskea matematiikan kurssin ajan pääsykoetehtäviä, hänelle annetaan siinä tukea.
– Lähtökohtana on se, että opettaja luottaa oppilaisiin. Se luottamus kumpuaa takaisin, kannustaa Toivola.
Maailmalla trendi-ilmiö
Käänteinen oppiminen on maailmanlaajuisesti tunnistettu ja suosittu ilmiö. Flipped learning -yhteisöön kuuluu kymmeniä tuhansia opettajia, jotka ovat käytännön tasolla lähteneet muuttamaan opetustaan. Maailmalla erityisesti useat yliopistot ovat käänteistäneet opetuksensa.
– Suomi poikkeaa erityisesti siinä, että meillä käänteistämisestä tuntuvat etupäässä keskustelevan peruskoulun ja lukion opettajat. Suomessa ”yksilöllisen oppimisen menetelmässä” on samoja piirteitä kuin käänteisessä oppimisessa. Suurin on varmasti se, että tämän käsitteen alla on opettajilla lupa ajatella perinteisestä opetuksesta poikkeavasti, pohtii Toivola.
Toivolan mukaan opettajat tarvitsevat tukea ja teoreettisia perusteluita sille, miksi oppilaan oman identiteetin huomioiminen on tärkeää ja miten oppimisesta voisi ajatella toisin.
– Tätä enemmän opettajat kuitenkin tarvitsevat yhteisöä, jossa on lupa kyseenalaistaa toimintaansa, Toivola painottaa.
Kuva: 123RF.com