
Ilman menestyvää yritystoimintaa Suomella ei olisi työllisyyttä, eivätkä palkansaajat maksaisi palkastaan veroja. Kun yrityksillä menee hyvin, kertyy verotuloja paljon – ja vastaavasti, kun yritysten voitot laskevat ja ne tekevät tappiota, verotulot vähenevät. Esimerkiksi koko julkinen sektorimme perustuu viime kädessä yritysten menestykselle.
Suorimmin yritystoimintaan kohdistuu yhteisövero eli yritysten tuloksestaan maksama vero. Suomessa yhteisövero alennettiin vuoden 2014 alussa 24,5 prosentista 20 prosenttiin, jota voidaan pitää kansainvälisessä vertailussa tällä hetkellä melko kilpailukykyisenä verotasona.
Finanssikriisi teki vuoden 2008 jälkeen ison loven juuri yhteisöveron kertymään. Kun voitot laskivat ja yritykset tekivät tappiota, oli heilahdus maksetuissa veroissa suuri. Esimerkiksi palkansaajien maksamien verotulojen tai kulutusverojen kohdalla on heilahtelua huonoina aikoina huomattavasti vähemmän.
Yhteisöveron kohdalla pelkkä prosentti ei selitä kaikkea
Yhteisöveron tuottoon vaikuttaa veroprosentin lisäksi myös niin sanottu veropohja. Veropohjalla tarkoitetaan sitä, mistä kaikesta yritys maksaa veroa. Joissakin maissa yritys voi tehdä paljonkin lakiin perustuvia verovähennyksiä, jolloin veroa maksetaan vain osasta voittoa. Toisissa maissa taas veroa maksetaan käytännössä koko voitosta.
Suomessa on laaja veropohja, eli 20 prosentin yhteisöveroa maksetaan lähes koko tuloksesta. Ranska on esimerkki toisentyyppisestä järjestelmästä. Siellä yhteisöveroa maksetaan peräti 33,33 prosenttia, mutta vähennyksiä on paljon. Lukuisien vähennysten vuoksi monet yritykset maksavat Ranskassa lopulta vähemmän veroa kuin Suomessa, jossa veroprosentti on vain 20.
Onko Suomen vai Ranskan malli parempi? Yleinen näkemys on, että matalan veroprosentin ja laajan veropohjan järjestelmä – siis Suomen malli – on taloudelliselta lopputulokseltaan parempi. Se kohtelee erilaisia yrityksiä tasapuolisemmin sekä on yksinkertaisempi ja läpinäkyvämpi kuin moniin verovähennyksiin perustuva malli.
Yksinkertainen ja ennustettava verotus on kaiken a ja 0
Verotuksen yksinkertaisuus ja hallinnollinen helppous ovat yrityksille merkittäviä asioita. Verotuksen tulkinnan monisäikeisyys voi johtaa tilanteeseen, jossa verottajan kanssa taistellaan vuosikaudet siitä, onko veroja maksettu oikein vai väärin. Tällainen tilanne voi tulla eteen esimerkiksi yrityskauppojen yhteydessä tai ylipäänsä tilanteessa, jossa yrityksellä on rajat ylittävää, kansainvälistä liiketoimintaa.
Verottaja voi vaatia yrittäjän maksettavaksi esimerkiksi suuria jälkiveroja tilanteessa, jossa verotuksen tulkinta ei ole ollut yksiselitteistä. Varmuus siitä, että verotukseen liittyvää lainsäädäntöä voidaan ennalta arvioida mahdollisimman tarkasti, on siis erittäin tärkeää.
Yritysten kohdalla voidaan olla varmoja siitä, etteivät pitkittyneet oikeustapaukset ja jälkiverotaistelut ainakaan paranna suomalaista yritysilmapiiriä.
Muita yrittäjän maksamia veroja
Arvonlisävero on mukana jokaisen yrityksen myymän tuotteen tai palvelun hinnassa. Yleinen arvonlisäverokanta on ollut vuodesta 2013 lähtien 24 prosenttia. Arvonlisävero on valtion puolella suurin yksittäinen vero. Sen tuotto valtiolle on tänä vuonna noin 17 miljardia euroa.
Yrittämiseen liittyvät myös omistajien maksamat verot saamistaan pääomatuloista eli osinkotuloista. Esimerkiksi yksinyrittäjä tai perheyrittäjä tarkastelee verotusta jatkuvasti kokonaisuutena, jossa kolikon toisella puolella on yhteisövero ja toisella puolella sen päälle tuleva osinkoveroprosentti.
Yritykset kohtaavat toiminnassaan myös monia muita veroja ja maksuja. Yritykset maksavat esimerkiksi kiinteistöveroa ja varainsiirtoveroa, ja lisäksi niiltä peritään monia erilaisia maksuja, jotka kohdistuvat suoraan niiden toimintaan mutta joita ei ole nimetty veroiksi. Tällaisia ovat muun muassa erilaiset ympäristölupa- ja muut hallinnolliset maksut.
Millaista yritysverotuksen tulisi mielestäsi olla? Keskustele hashtagilla #rohkeasuomi ja seuraa Rohkea Suomi -kanavia Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.