
Mikael Sundberg, eli Mikirotta, 21, on täysipäiväinen tubettaja. Se tarkoittaa sitä, että Youtube-videoiden tekeminen ja siihen liittyvät tapahtumat, kuten fanitapaamiset, ovat hänen pääasiallinen tulonlähteensä.
Noin neljä vuotta tubettanut Sundberg aloitti ensin harrastusmielessä. Vaikka palkka tuleekin nyt videoiden kautta, ei hän osaa ajatella tubettamista työnä. Sanaan työ kun yhdistyy hänen mielestään pakko ja puurtaminen. Tubettaminen tuntuu edelleen harrastukselta, niin hauskaa se on.
– Teen tätä työkseni, koska siitä tulee hyvä fiilis. Pääsen tekemään jotain mistä itse tykkään ja mistä myös muut antavat hyvää palautetta. Toki työhön kuuluu asioita joista en pidä, kuten editoiminen. Videoita voisi hioa loputtomiin. Se kuitenkin kertoo myös siitä, että kehityn ja tulen kriittisemmäksi omalle tekemiselleni, selittää Sundberg työnsä taustoja.
Tampereen ammattikorkeakoulussa elokuva- ja televisioalaa opiskeleva Jenny Pitkänen, 22, on jo pitkään tiennyt videoiden olevan hänen juttunsa. Dubbaus- ja imitaatiotubetusta Jennysvoices-nimellä tekevän Pitkäsen tavoite on alusta alkaen ollut kerätä itselleen portfoliota tulevaisuuden haaveammattiaan ääninäyttelemistä varten. Avoimeksi jätettyjen portfoliovideoiden suosio on yllättänyt nuoren naisen täysin.
– Mä tubetan, koska se on tällaiselle ihan tavalliselle ihmiselle hyvä pohja saada omaa nimeä tunnetuksi. Ja varsinkin tällä ääninäyttelyalalla on helppoa vain linkata studioille omaa sisältöä. Kehitän samalla myös omia videoleikkaus ja –kuvaustaitoja, joita opiskelen tällä hetkellä, kertoo Pitkänen suunnitelmistaan.
Tällä hetkellä Pitkänen opiskelee päivät ja tekee videoita silloin tällöin iltaisin. Tubettaminen on hänelle yksi tulonlähde opiskelun ohella.
Pelkät videot eivät lyö leiville
Sundberg on yksi niitä harvoja suomalaisia tubettajia, joka saa elantonsa Youtube-videoiden kautta. Käytännössä rahaa tulee videoiden yhteyteen liitetyistä etumainoksista sekä videoiden sisään käsikirjoitetuista kaupallisista yhteistöistä. Harvoin tämäkään riittää. Tavallisesti ammattitubettajat keikkailevat erilaisissa livetapahtumissa viikoittain ja jollain on omia lisenssituotteita, kuten vaatemallistoja.
Tubettajien työtä tukemaan on syntynyt asiantuntijaverkostoja, jotka toimivat kuin levy-yhtiöt ja managerit laulajien kanssa. Heidän tehtävänään on seurata kentällä tapahtuvia käänteitä sekä tehdä tubettajien työstä mahdollisimman turvallista ja vakaata. Toisin sanoen brändätä ja hankkia asiakkaita. Suomessa suurimpia tubettajaverkostoja ovat Troot Network, Splay ja United Screens Finland.
– Troot Networkin tubettajista noin puolet tekee Youtubea ammatikseen ja tienaa sillä työllä erinomaisen hyvin. Se tarkoitta kuitenkin sitä, että nämä henkilöt tekevät töitä joka ikinen päivä. Ja varmasti pidempiä päiviä kuin me toimiston puolella, valottaa Troot Networkin maajohtaja Sanna Rousi.
Troot Networkin tavoitteena on rakentaa verkoston listoilla oleville tubettajille sellainen kestävä ansaintamalli, jossa tulot muodostuvat useammasta eri lähteestä. Vaikka muutamat ammattitubettajat ansaitsevatkin useita tuhansia kuukaudessa, ei tulovirta ole kovin ennustettavaa. Se saattaa aiheuttaa stressiä. Verkosto pyrkii tukemaan ja tarjoamaan aina uusia projekteja, kun tubettaja niitä pyytää.
– Ala on vielä nuori ja edessä on näkyvissä kasvupotentiaalia. Siitä huolimatta me kannustamme tubettajia siihen, ettei tämän varaan varata koko loppuelämää. Onneksi meidän tekijät ovat jo niin ammattilaisia, että vaikka Youtube muuttuisi kanavana, niin he pärjäävät kyllä jatkossakin. Videokerronta tulee tuskin katoamaan, muistuttaa Rousi.
Sundberg on valmistunut kaksoistutkinnolla kokiksi ja ylioppilaaksi. Hän aikoo lähteä etsimään oman alan töitä ja tehdä tubetusta siinä sivussa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Pitkänen tähtää ääninäyttelijäksi, jonka lisäksi työtunteihin voisi kuulua videoleikkausta ja tubetusta.
Monikanavaista, järjestelmällistä ja pitkäjänteistä työtä
Youtubesta löytyy ihan mitä vain. Tällä hetkellä suosituimpia tubetusgenrejä ovat peli- ja huumorivideot. Menestystä tubevideoihin tuo Rousin mukaan persoonallinen tapa lähestyä maailmaa, karisma ja palava halu tehdä töitä oman kehityksen eteen. Menestyvän tubettajan täytyy muun muassa hioa kanavan ilmettä, sävyjä, otsikoita, videoiden pikkukuvia, löytää omalle tarinalle punainen lanka, tunnustella yleisöä ja käydä keskustelua heidän kanssaan. Työtä tehdään monikanavaisesti, eli tubettajan täytyy olla läsnä monessa eri sosiaalisen median palvelussa.
– Sisällön pitää olla uniikkia ja timanttista, jotta tänä päivänä pystyy erottumaan. Työtä pitää tehdä pitkäjänteisesti, järjestelmällisesti ja koko ajan kehittyen, sillä suurin osa tubettajista tekee kaiken itse, joka työvaiheen suunnittelusta videon julkaisuun, Rousi jatkaa.
Hän toivoisi aikuisilta avoimuutta, ymmärrystä ja arvotusta tubettajien tekemää kovaa työtä kohtaan. Vaikka päällepäin tubekulttuuri voi näyttää viihteeltä ja ylilyövältä fanitukselta, on tekijät paljon enemmän kuin pop-artisteja.
– Suosittelen katsomaan esimerkiksi Maiju Voutilaisen eli mansikkkan vartalovideon. Vaikka ensiajatus tubettamisesta voi olla pinnallinen, niin siellä taustalla on ihan mielettömiä tyyppejä, jotka inspiroivat tuhansia nuoria. He tekevät tällaisia avauksia, esimerkiksi nuorten vartalokuvasta, ja vievät isoja asioita eteenpäin, Rousi päättää.