Some on keski-ikäisten hiekkalaatikko

”Saanko ottaa kuvan susta?” ”Joo, mutta et sitten laita sitä Facebookiin! Etkä Instaan!”

Ei, en laita. Koska se on himo-noloa! Vielä nolompaa on se, että ylipäänsä olen Instassa, vaikka olemme sopineet, etten tykkää lasteni kuvista. Minä seuraan heitä, mutta he eivät minua. Olen siis karmea stalkkeri.

Sinä päivänä, kun keski-ikäiset valtasivat Facebookin, lapset häipyivät sieltä ja siirtyivät Instaan, jonne vanhemmat riensivät perässä tarkastamaan, etteivät he vaan lataa itsestään liian rivoja kuvia tai muuta sopimatonta. Myönnetään, olen itsekin skrollannut tyttöni Insta-seuraajia ja käynyt tsekkaamassa siellä olevien poikien profiileja mielessäni pahimmat kauhuskenaariot.

Instan rinnalle tuli Kik ja monia muita sovelluksia. Whatsapp taitaa kuitenkin olla ainoa paikka, missä lapset saavat temmeltää rauhassa kenen kanssa haluavat. Ilman, että haukan katse vaanii pään päällä.

Kysy lupaa ennen julkaisua

Ymmärrän hyvin lapsiani. En minäkään halua olohuonettamme nettiin.

Kun huomasin, että lasten kaveri oli meillä ollessaan ottanut itsestään kuvia, joissa takana näkyy kotimme – rauhan tyyssija, ajattelin laittaa eteisen seinään kauniin sisustustaulun: ”Somevapaa-alue”.

Olin jo aikaisemmin käynyt lasten kanssa keskustelun siitä, että aina pitää kysyä lupa, jos laittaa toisesta kuvan nettiin, vaikka kyseessä olisi oma sisko. Myös koti kuuluu samaan kategoriaan. Tämä tuntuu unohtuvan monelta aikuiseltakin.

Facebookissa joku on jopa julkaissut vanhoja luokkakuvia tai jokavuotiset joulupöydät perheineen. Kivahan niitä on katsella, mutta epäilenpä, onko kaikilta luokan kolmeltakymmeneltä oppilaalta vuosien takaa kysytty mielipidettä tai lupaa? Siltä koulukiusatultakin, joka repi saman kuvan jo 30 vuotta sitten? Entä omalta mieheltä, tai lapsilta? Kuinka moni lapsi haluaisi, että jokainen oksennustauti raportoidaan tai synttärikuva julkaistaan kaikelle kansalle?

Yksityisyys on sallittu myös some-aikakaudella

Kun lähdin ystäväni kanssa konserttiin, koko sali istui kännykät kädessään ottaen selfieitä itsestään. Ystävänikin muiden muassa. Kertomatta minulle hän oli ”tägännyt” nimeni kuvaan. Minunkin Facebook-seinälleni ilmestyi tieto, että olin kyseisessä konsertissa ja keiden kanssa.

EN TYKKÄÄ! En halua, että kaikki tietävät, missä vapaa-aikaani vietän tai kenen kanssa. Haluan itse määrittää sen, mitä kerron, milloin ja millä tavalla.

Valitettavasti se ”En tykkää”-nappi edelleen puuttuu monesta some-sovelluksesta. Ehkä se on hyväkin? Tykätään vaan, kun joku valittaa jostain. Tykätään, kun jotain surullista on tapahtunut. Tykätään, vaikkei tykättäisikään. Se kuitenkin tiedetään, mitä käy, kun tykkää kaikesta.

Hiekkalaatikolla on tilaa kaikenlaisille ajatuksille

Lapset leikkivät hiekkalaatikolla sulassa sovussa, vaikka välillä erimielisyyksiä syntyykin. Entä aikuiset? Erityisesti ne kaikkein suvaitsevimmin itseään luonnehtivat tyypit haukkuvat some-päivityksissään ja kommenteissaan huomaamattaan kaikki, jotka ajattelevat eri tavoin kuin he itse. Sitäkö se suvaitsevaisuus nykyään onkin?

Miksi suvaitsevaisilla on niin kova angsti nelihenkisen perheen heterovanhempia vastaan? Niitä, jotka ajavat Volvolla, käyvät Prismassa, maksavat bonuskortilla ja ovat onnellisesti avioliitossa viettäen hopeahääpäiviään omassa, osittain pankin omistamassa kauniissa kodissaan.

Facebookista on tullut keski-ikäisten temmellyskenttä, jossa koulukiusaaminen tuntuu olevan ajoittain huipussaan. Sivalletaan rivien välistä. Ollaan onnittelematta tai tykkäämättä. Viljellään pikkutuhmuuksia, ollaan niin näppäriä ja kehutaan itseämme ja saavutuksiamme. Valitetaan kurjuuttamme, ylistetään kauniita ja fiksuja lapsiamme, lähetellään kuvia uudesta talostamme ja autostamme, vaikka tiedämme, että yksi FB-kavereistamme on juuri saanut potkut töistä ja toisen isoisä on vakavasti sairas. Kolmannen muija lähti ja asunto menee myyntiin.

Vaikka niin monta kertaa olen mieleni pahoittanut ja miehelleni Facebook-ystävieni päivityksiä raivopäisesti iltaisin manaillut, luen mielelläni edelleen, millaista kakkua entinen naapurini on leiponut, pääsikö exäni entinen tyttöystävä tupakasta eroon tai miten sukulaiseni ei vieläkään osaa kirjoittaa yhdyssanoja oikein.

Hälläväliä! Facebookissa on elämän ihana kirjo.