Ihmiset tutustuvat ympäröivään maailmaan pienestä pitäen leikkimällä. Leikki on keskeistä aivojemme kehitykselle, uuden oppimiselle ja selviytymiselle. Ei ole sattumaa, että maailman älykkäimmät olennot, kuten ihmiset, simpanssit ja delfiinit, leikkivät myös aikuisiällä. Myös opetusjärjestelmämme ensimmäiset vuodet perustuvat leikille. Leikillisyyttä, tarinallisuutta ja yhdessä tekemistä painotetaan varhaiskasvatuksesta alkuopetukseen.
Leikkiä strukturoidumpaa toimintaa on pelaaminen. Leikkiä eivät rajaa päämäärät tai säännöt, toisin kuin pelejä ja pelaamista. Pelit houkuttavat ja koukuttavat kaikenlaisia ihmisiä iästä ja taustasta riippumatta, minkä takia leikillisyyttä ja pelillisyyttä voisi hyödyntää enemmänkin.
Sinunkin elämässäsi on pelillistämistä
Pelillistämistä löytyy arjestamme kaikkialta. Useat sovellukset, niin viihteelliset kuin hyötykäyttöön suunnitellut, sisältävät pelillisyyttä erilaisten tasojen, palkintojen, avatarien tai pisteytysten myötä. Pelillistämistä on myös mobiilisovellusten ulkopuolella, esimerkiksi markkinoinnissa (kauppaketjujen bonusjärjestelmät), viihteessä (televisio-ohjelmien kotipelimahdollisuudet) sekä työelämässä (tiimi- ja kilpailuasetelmat). Osa pelillistää huomaamattaan omaa arkeaan: pääsetkö portaat ylös astumalla vain joka toiselle rappuselle? Ehditkö käydä vessassa sen minuutin aikana, kun laitat ruuan mikroon? Jaksatko pyöräillä niin lujaa, että ehdit seuraaviin vihreisiin valoihin ennen kuin ne vaihtuvat punaisiksi?
Pelillistäminen on monimuotoinen ilmiö, joka voi olla suunniteltua ja tarkoituksenmukaista pyrkimystä vaikuttaa käyttäjien asenteisiin, käytökseen tai elämäntapoihin. Sillä voidaan kuvata myös laajempaa muutosta, jossa yhteiskunta, kulttuuri ja teknologia pelillistyy, kun pelit tulevat yhä isommaksi osaksi jokapäiväistä elämäämme. Ilmiönä se on siis paljon muutakin kuin yksittäisten pelielementtien integroimista erilaisiin toimintoihin ja ympäristöihin.
Opetuksen pelillistäminen on muutakin kuin opetuspelien pelaamista
Opetuksen pelillistäminen yhdistetään usein opetuspelien käyttöön tai varsinaisten pelien pelaamiseen oppitunneilla. Pelillistää voi myös ilman digitaalisia tai teknologisia apuvälineitä. Kun opetuksesta tehdään leikinomaista hyödyntäen vaikkapa erilaisia tarinoita ja hahmoja, kilpailuita tai tasolta toiselle edistymistä, sekä korostetaan luovuutta, ongelmanratkaisua ja tiimityöskentelyä, voidaan puhua opetuksen pelillistämisestä. Pelillistämisen ydin on tehdä toiminnasta pelimäistä, mutta ei kuitenkaan peliä.
Tutkimukset osoittavat pelillistämisen lyhytkestoisia hyötyjä etenkin opetuskonteksteissa: oppijat ovat kiinnostuneempia, motivoituneempia ja oppivatkin monesti nopeammin ja paremmin. Uutuudenviehätyksen hiivuttua ja hankalien käytännön toteutusten takia hyödyt eivät kuitenkaan välttämättä ole pitkäkestoisia, jolloin oppimisen into voi pahimmillaan jopa heikentyä. Pelillistäminen voi luoda myös turhaa vastakkainasettelua tai painetta menestyksestä. Pelillistämisen tarkoitusperiä ja vaikutuksia on siis syytä arvioita kriittisesti. Parhaimmillaan pelillistämisen avulla voi kuitenkin pilkkoa laajoja kokonaisuuksia helpommin lähestyttävämmäksi tai tehdä tylsästä aiheesta kiinnostavan.
Erityisen potentiaalinen pelipohjainen oppiminen on talous- ja työelämätaitojen opetuksessa, jotka saattavat vaikuttaa kaukaisilta asioilta lapsen elämässä. Hauskojen, työelämää simuloivien roolipelien kautta aihe voi tulla kuin vahingossa tutuksi. Tutkimukset ovatkin osoittaneet simulaatiossa harjoitellun tilanteen sujuvan myöhemmin oikeassakin elämässä. Lisäksi pelillistäminen on hyvä keino kohdentaa opetusta heikosti pärjääville tai niille, joiden on vaikea löytää sisäistä motivaatiota opiskeluun. Samaan tuokioon voi sisällyttää sekä roolipelaamista, palkintoja, audiovisuaalisia tehtäviä tai jännittävää seikkailua, jolloin oppijoista jokainen voi loistaa omilla vahvuuksillaan.
Onnistuneen pelillistämisen toteuttaminen edellyttää monesti aikaa ja resursseja, joita opettajalla voi olla rajallisesti. Avoimuus leikillisyydelle, tarinoille sekä pelimäiselle toiminnalle jo opetuksen suunnitteluvaiheessa voi olla avain kohti pelillistettyä opetusta. Kenelläkään ei ole pelilliseen opetukseen valmista reseptiä, mikä tekee siitä kiinnostavan työkalun. Kuten pedagoginen toimintakin, pelillistäminen on aina kohdennettava kontekstiin, kohderyhmään sekä tavoitteisiin, unohtamatta jatkuvaa arviointi- ja kehitystyötä. Tapoja pelillistää on onneksi monia. Laajasta repertuaarista löytyy varmasti jokaiselle jotakin, niin opettajalle kuin oppilaallekin.
Isabella Aura, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto
Kirjoittaja valmistelee tällä hetkellä väitöskirjaansa, jonka osana on toteutettu tutkimusyhteistyö NYTin Yrityskylän kanssa. Tutkimuksessa tarkastellaan kuudesluokkalaisten valmiuksia ja asenteita tulevaisuuden työelämätaitoja kohtaan sekä oppilaiden kokemuksia pelillisestä oppimisympäristöstä.