Kaikki alkaa ihmisistä
Usein yrittäjyysopintojen esteeksi lukioissa nostetaan resurssit, aikataulut ja rakenteet. Vuosaaren lukiossa jo lähtökohta oli toinen: halu kokeilla. Ei täydellinen suunnitelma, vaan rehtorin päätös mahdollistaa sekä opettajien innostus ja rohkeus lähteä liikkeelle keskeneräisyydestä huolimatta.
Yrittäjyysopinnot eivät syntyneet valmiista mallista, vaan niitä rakennettiin samalla kun niitä toteutettiin. Kurssit ovat muotoutuneet palautteen perusteella, ja toimintaa kehitetään jatkuvasti eteenpäin.
Oppimista, joka näkyy
Yrittäjyysopinnoissa ei ole kyse pelkästään yrityksen perustamisesta. Kyse on tekemällä ja kokeilemalla oppimisesta. Vuosaaren Vuosi yrittäjänä -kurssille osallistuneet opiskelijat kuvaavat kokemuksiaan näin:
- “Tää oli ihan hauskaa – ei voi tietää mitä siitä tulee.”
- “Halusin tehdä rahaa.”
- “Yllätti, että sain oikeasti tuotteen, joka myy.”
Samalla opitaan taitoja, joita on vaikea opettaa perinteisessä luokkahuoneessa. Näitä ovat mm. rohkeus kokeilla ja epäonnistua, ongelmanratkaisukyky, yhteistyö ja roolien jakaminen sekä oman osaamisen tunnistaminen.
Yksi opiskelijoista kehitti tuotettaan kuukausia, testasi sitä perheellään ja hioi yksityiskohtia, kunnes lopputulos toimi. Se on tuotekehitystä aidoimmillaan.
Kaikille ei sovi sama tapa oppia – eikä tarvitsekaan sopia
Yksi keskeinen Vuosaaren lukiossa tehty havainto oli, että yrittäjyys avaa ovia niille opiskelijoille, jotka eivät loista perinteisessä opiskelussa. “Oppitunnilla en osaa matikkaa – mutta yrittäjyydessä osaankin.” Tämä kiteyttää paljon. Kun oppiminen sidotaan tekemiseen ja merkityksellisyyteen, osaaminen tulee näkyväksi eri tavalla.
Yrittäjyys ei ole vain niille, joista tulee yrittäjiä. Se on tapa rakentaa kaikessa työelämässä tarvittavaa yrittäjämäistä ajattelua, itseluottamusta ja kykyä toimia epävarmuudessa.
Yrittäjyys syntyy yhdessä
Yksi onnistumisen avaimista oli moniammatillinen yhteistyö. Sen sijaa, että yrittäjyys olisi jäänyt yhden opettajan varaan, mukaan saatiin eri aineiden näkökulmia: kieliä, matematiikkaa, yhteiskuntaoppia sekä suullista ja kirjallista viestintää.
Samalla opiskelijat rakensivat tiimejä, joissa jokaisella oli oma roolinsa: ideointi, design, tekninen toteutus, markkinointi ja myynti. Tämä muistuttaa oikeaa työelämää enemmän kuin yksikään oppikirjatehtävä.
Kansainvälisyys laajentaa näkökulmaa
Matkat Ruotsiin ja Viroon näyttivät konkreettisesti, miten eri tavoin yrittäjyyskasvatusta voidaan toteuttaa. Ruotsissa toiminta on laajaa ja resursoitua. Virossa taas korostuu systemaattisuus ja yhteys työelämään. Molemmista opittiin. Samalla opiskelijat pääsivät myymään tuotteitaan oikeille asiakkaille, toimimaan englanniksi sekä näkemään kilpailun ja yhteistyön kansainvälisessä ympäristössä.
Kokemus oli monelle silmiä avaava – ja yllättävän vaativa.
Esteitä löytyy aina – jos niitä etsii
Tärkein oivallus Vuosaaren lukion tarinassa liittyy ajattelutapaan. On helppo listata syitä, miksi jokin ei onnistu: ei ole aikaa, ei ole resursseja, ei mahdu lukujärjestykseen, mutta yhtä lailla voi kysyä: Mitä jos kokeiltaisiin? Mikä olisi pienin mahdollinen aloitus? Tässä tapauksessa vastaus on selvä: liikkeelle kannattaa lähteä, vaikka kaikki ei ole valmista.
Vuosaaren lukion seuraavat askeleet ovat jo selvillä. Toiminta kasvaa,kurssitarjonta laajenee. Suunnitteilla on yrittäjyyden lukiodiplomi. Kansainvälisyys lisääntyy. Yrittäjyys ei ole enää irrallinen kokeilu, vaan osa koulun kulttuuria. Merkityksellisintä on se, että nuoret itse ovat mukana rakentamassa sitä.
Tarinan opetus
Kun nuorille annetaan mahdollisuus kokeilla ja tehdä, syntyy oppimista, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. He löytävät ideoita roskakoreista, kehittävät tuotteita kuukausien ajan, rakentavat tiimejä ja seisovat messuilla myymässä omaa osaamistaan.
Kaikki ei ole valmista. Kaikki ei ole helppoa. Mutta juuri siksi se toimii. Ja ehkä tärkein oppi on tämä: yrittäjämäinen ajattelu ei synny opettamalla – vaan tekemällä.
Blogiteksti perustuu Vuosaaren lukion rehtorin Saara Ikosen, historian ja yhteiskuntaopin opettajan Reetta Oksasen, äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan Elina Hyppäsen sekä lukio-opiskelijoiden Viljo Schramin ja Remo Raumanin haastatteluun, jonka NYTin teema-asiantuntija Mari Rakkolainen teki Vuosaaren lukiovierailunsa yhteydessä toukokuussa 2026.
Kirjoittaja
