Katri Saarikiven kolumni (yle.fi 31.10.2026) tarjoaa kiinnostavan näkökulman epävarmuuden merkitykseen. Hän kuvaa yhdysvaltalaisen tutkijan George M. Strattonin 1800-luvun lopulla tekemää koetta, jossa tämä käytti silmälaseja, jotka käänsivät näkökentän ylösalaisin. Aluksi maailma muuttui vaikeakulkuiseksi, hämmentäväksi ja jopa ahdistavaksi. Vain muutamassa päivässä aivot kuitenkin rakensivat uuden mallin todellisuudesta. Lopulta paluu vanhaan näkymään oli lähes yhtä hankalaa kuin muutos itse.
Tarinassa on vahva viesti myös yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta.
Muuttuva maailma vaatii ajattelun joustavuutta
Yrittäjyyskasvatuksen keskeinen tavoite ei ole pelkästään opettaa yrityksen perustamista tai liiketoiminnan perusteita. Sen tehtävänä on kasvattaa kykyä toimia jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä.
Saarikiven mukaan aivot rakentavat jatkuvasti malleja maailmasta. Kun ympäristö muuttuu, myös mallien täytyy muuttua. Sama pätee työelämään, yrittäjyyteen ja yhteiskuntaan. Tekoälyn kehitys, ilmastonmuutos, geopoliittiset jännitteet ja työelämän murros haastavat jatkuvasti aiempia toimintatapoja.
Yrittäjämäinen toimintatapa perustuu juuri tähän: kykyyn havaita muutoksia, tulkita niitä ja rakentaa uusia ratkaisuja tilanteisiin, joita ei vielä eilen ollut olemassa.
Epävarmuuden keskellä ratkaisee uskallus kokeilla
Koulussa epävarmuus koetaan usein ongelmana. Oppijan oletetaan tietävän oikea vastaus ja välttävän virheitä. Saarikiven kolumni muistuttaa kuitenkin, että ilman virheitä ja epävarmuutta ei voi oppia uutta.
Saarikivi viittaa aivotutkija Karl Fristonin ajatukseen, jonka mukaan ihminen kohtaa yllätyksen tai epävarmuuden hetkellä valinnan. Hän joko muuttaa itseään, eli oppii, tai muuttaa maailmaa, eli toimii. Kolmas vaihtoehto on, että hän torjuu uuden tiedon ja pitää kiinni vanhoista uskomuksistaan.
Yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta epävarmuuden sietäminen on yksi tärkeimmistä tulevaisuuden taidoista. Epävarmuus on usein juuri se tila, jonka kautta syntyy jotakin uutta: oivalluksia, ratkaisuja ja tapoja toimia.
Oppijoiden pitäisi saada mahdollisuuksia harjoitella tilanteita, joissa täydellistä varmuutta ei ole saatavilla. Sen sijaan on tehtävä päätöksiä, kokeiltava ja arvioitava tuloksia. Usein ratkaisevaa ei ole täydellinen ensimmäinen idea, vaan kyky oppia ja kehittää sitä eteenpäin.
Leikki, kokeilu ja yrittäjyys kuuluvat yhteen
Kolumnin ehkä kiinnostavin havainto liittyy leikillisyyteen. Saarikivi muistuttaa, että leikki perustuu usein epävarmuuteen ja yllätyksellisyyteen. Emme tiedä tarkalleen, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja juuri siksi leikki motivoi.
Parhaimmillaan yrittäjyyskasvatus ei ole vain liiketoimintasuunnitelmien laatimista tai talouslaskelmia. Se on turvallinen ympäristö kokeilla, testata, kehittää ja myös epäonnistua. Kun epävarmuus nähdään mahdollisuutena oppia eikä uhkana, oppijoiden luovuus ja toimijuus vahvistuvat. Leikillisyys ei tarkoita vakavuuden puutetta. Se tarkoittaa tilaa kokeilla ilman pelkoa siitä, että jokainen virhe määrittelisi onnistumisen.
Tulevaisuuden tärkein taito voi olla uteliaisuus
Saarikivi päättää kolumninsa kysymykseen: voisimmeko aikuisinakin löytää epävarmuuden keskellä uteliaisuutta, mielikuvitusta ja sinnikkyyttä? Juuri nämä ominaisuudet ovat myös yrittäjyyskasvatuksen ytimessä.
Maailmaa ei voi enää opettaa valmiina pakettina, koska tulevaisuus ei ole valmis. Sen sijaan voimme kasvattaa ihmisiä, jotka uskaltavat kohdata tuntemattoman, rakentaa uutta ja oppia jatkuvasti. Yrittäjyyskasvatuksen tehtävä ei siis ole poistaa epävarmuutta. Sen tehtävä on auttaa oppijoita toimimaan sen keskellä.
Stratton oppi kahdeksassa päivässä elämään ylösalaisin kääntyneessä maailmassa. Meidän tehtävämme on kasvattaa nuoria, jotka uskaltavat tehdä saman omassa muuttuvassa toimintaympäristössään – ei siksi, että he tietäisivät varmasti mitä tapahtuu, vaan siksi, että he luottavat kykyynsä oppia, kokeilla ja sopeutua.
Tutustu Vuosi yrittäjänä -ohjelmaan, jonka aikana nuori pääsee oivaltamaan, kokeilemaan ja kehittämään!
Kirjoittaja
